Maalaushommissa

Ulko-ovi kuntoon

"Pitäisi saada uusi ulko-ovi", tätä kuulin toistuvasti mm. auton oikeanpuoleiselta penkiltä.

Kun naapurilta kyselemään, mistä löytyisi hyviä ovia? Asiantuntijan silmällä hän totesi, että teillä on tosi hyvä ovi, joka tarvitsee vain maalia.

Eikun kauppaan

Kun en osaa puhua rautakauppaa, niin on mukava asioida meidän Innissä. Siellä osataan puhua tumpeloa.

Seuraavassa otteita myyjän ja asiakkaan välisestä keskustelusta:

Mitäs tarvitset? - Ovi pitäisi maalata.
Millainen ovi? - Sellainen näin levee ja ehkä noin korkee...
Mitä materiaalia se on? - Puuta.
Onko se mäntyä, tammea... - Mistä minä tiedän?
Millaista maalia olet ajatellut? - Sellaista tumman norsun väristä... Jos vielä se puu näkyisi sieltä alta?
No, tässä olisi tällaisia sävyjä... - Toi olis hyvä.
Pitäiskö olla vesiliukoista? - Tä? Sano sä.
Tässä olis sun maalisi. Tarvitsetko muuta? - Mitä nyt maalaamiseen tarvitaan?
Pensseli olisi hyvä. - Selvä, laita hyvin maalaava pensseli
Tässä tarvikkeesi xx€. - Laitoit sitten alennuksetkin pyytämättä?
Niinpä.

 

Sitten maalaamaan

Kyllähän se maalaaminen helppoa on, mutta ne valmistelut eivät ole minun hommaa. Pintojen puhdistaminen ja hiominen eri vahvuisilla hiekkapapereilla, maalarinteipit ja muut suojaukset... Onneksi naapuri oli auliisti antamassa neuvojaan.

Helpommaksi homma muuttui kun autotallista löytyi hiomalaite (ja naapuri kertoi mihin sitä voi käyttää...).

Maalaaminen olikin sitten helppoa - tai niin minä luulin

Sivellin maalipurkkiin ja maalit oveen.

Sinähän maalaat kuin Picasso, ei tämä ole taulu, vaan ovi. - Ai, pitääkö nuo sivellinvedot kulkea samaan suuntaan?

No, onneksi noita maalikerroksia piti vedellä useampia päällekkäin, niin ei haitannut tuon ensimmäisen kerroksen taiteellisuus.

Kelpo ovihan siitä taas tuli.

 

Kauko tuli taloon

Öljylämmitys sai väistyä ja kaukolämpö vallata talon.

Miksi?

Sitähän tässä on tuumailtu useammaltakin kantilta. Päällimmäisenä kupissa oli kuvitelmissa oleva helppous, toisena mahdollinen edullisuus ja kolmantena tilaisuus vaihtaa. Ei öljylämmityskään työtä vaatinut, mutta öljyn hinnan nousu ja vaihtelut alkoivat vaatia jatkuvaa hinnan seurantaa ja kustannusten alentaminen erilaisten viritysten käyttöönottoa lähitulevaisuudessa.

Ilmalämpöpumppu oli kätevä lisä, mutta sen hyöty kulujen alentamisessa ei vielä oikein näkynyt. Sähkön kulutus kasvoi, mutta öljyn pysyi samoissa. Tosin olihan pari kovaa talvea ja kuumaa kesää.

Projekti käynnistyy
Homma alkoi kiinnostaa siinä vaiheessa, kun naapuriin ilmestyi kaivurit. Eikun kyselemään Lahti Energialta halukkuutta lähteä vetämään sivukadulle putkia. Sain kolme muutakin naapuria mukaan. Loppujen lopuksi viisi vaihtoi kaukoon.

Urakoitsijan haku onnistui myös melko kivuttomasta, kun käytössä oli Lahti Energian suosittelemat luetteloitu ja jokaisella oma ehdokas. Tarjouksia pyydettiin noin kymmeneltä ja 5 - 6 tarjosikin. Loput vetosivat työkiireisiin ja yksi ilmoitti, ettei lähde tarjoamaan jos xxx on jo tarjonnut. Osa tarjouksista oli kutakuinkin könttihinta ilman tietoa laitteistoista, työkuystannuksista ym. Muutama tarjous oli hyvinkin tarkasti eritelty ja lisätietoa sai pyydettäessä. Hintahaitari oli loppujen lopuksi melko kapea ja valinta suht helppo

Neljä viidestä valitsi sitten saman urakoitsijan (joka ei ollut edes listalla). Hintahan se oikeastaan oli tietysti päällimmäisenä (joskin ero oli muutama sata euroa), mutta valitun urakoitsijan aktiivisuus ja luottamusta herättävä esiintyminen vaikuttivat valintaan.

Kaivurit saapuvat
Ja ajallaan, niinkuin oli sopimuspapereissa sovittu. Katu kaivettiin kätevästi nopealla tahdilla ja varoitustolpat ja sillat täyttivät kadun. Pihakaivuutkin tehtiin sujuvasti, joskin naapurin ruusupuskat ja sireeniaita saivat kyytiä. Putket heitettiin monttuun ja hitsattiin kiinni, tosin saivat sulatettua myös puhelinkaapelit, jolloin muutamat lankapuhelimen omistajat eivät hirveästi päässeet soittelemaan.

Aikataulun pitävyys tuli ensimmäisen kerran esiin, kun tilattu urakoitsija ryhtyi kyselemään, josko on mahdollisuus tulla aloittelemaan sovitulla viikolla. Homma näytti muuten olevan selvä, mutta talossamme putkien sisäveto oli 2,5 mertiä putkia vailla, joten veden olisi pitänyt lentää lämpölaitteistoon liitettäviin putkiin turhan pitkän matkan. Nimittäin urakoitsijan piti tulla tiistaina ja Lahti Energian miehet lupasivat sisäputket keskiviikkona.


Täytyy kyllä kiittää kiivastahtisesti tehdystä projektista ja joustavuudesta Lahti Energian urakoitsijoita. Putket olivat paikallaan silloin kun piti.


Öljykattila väistyy
Ensimmäisenä oli tietysti vanhan laitteiston purku. Olen aina ihmetellyt näiden vanhojen kattilatilojen ahtautta ja kattilamiesten mahtumista käsittämättömän ahtaisiin paikkoihin, varsinkin kun vielä siellä pitää tehdä töitä...

Kun sovittuna päivänä palasimme töistä, oli kattila jo portilla vastassa, poltin ja muu laitteisto pihalla jonossa. Kattila oli vain kymmenen vuotta vanha, joten olin laittanut paketin myyntiin. Kysyjiä olikin kohtalaisen paljon ja suurin osa juuri Arimax-merkkisestä kattilastamme kiinnostunut.

Näin sai kattila vielä uuden kodin ja muutkin roippeet meni saman tien.

Kaukolämpölaitteiston asennus
Joutuisasti uusi laitteisto saatiin paikoilleen. Valittavissa oli haluammeko pitää talossa lämmityksen vai kuuman käyttöveden? Vaimo tietysti valitsi lämpimän suihkuveden, joten ensimmäinen yö meni viileämmissä tunnelmissa...

Seuraavana päivänä kytkettiin sitten lämmistysputket, mutta...


Putkistossa kiersikin vain 19 asteinen vesi, joka ei todellakaan lämmittänyt pattereita, joten viileä tunnelma jatkui seuraavanakin yönä.

Tässä vaiheessa huomasimme ilmalämpöpumpun hienouden ja tehokkuuden, jolla oleskelutiloihin saatiin 20 asteinen huoneilma. Kylpyhuone ja varsinkin lattia oli edelleen pirun kylmä...

Veden lämmön piti heti nousta, kun sähkömies käy tekemässä asennukset ja liittämässä anturit paikoilleen.

Sähkömies tekee oharin
Sähkäri soitti seuraavana päivänä ja ilmoitti, että hänen piti tulla asentelemaan, mutta nyt sattuukin olemaan muuta tekemistä... Varsinkin kun hän väitti, että ei teillä voi olla kylmä, koska lämmin vesikierto on kytketty, niin pinna paloi oitis, ilmoitin hankkivani sähkömiehen muualta ja paiskasin luurin kiinni.

Tovi siinä meni, ennenkuin ryhdyin miettimään mistä tähän hätään uusi löytyy. Onneksi on sähköalan sukua, niin parilla soitolla homma hoitui. Illalla oli jo sähköt laitettuna ja anturi mittasi ulkoilmaa, mutta...

Putkistossa kiersi nyt 18 asteinen vesi, eikä tumpelo edes ohjeita lukemalla löytänyt mahdollisuutta säätää vettä lämpimämmäksi. Seuraava yö olikin sitten vähintään yhtä viileä.

Kaikki hyvin loppu häämöttää
Urakoijalle ilmoittaessani ongelmasta, pääsi hän käymään tutkimassa ongelmaa. Keikka oli antoisa, mutta lyhyt. Kesäsulku oli jäänyt päälle.

Sähköasennuksissa ei ollut myöskään huomioitu ihan kaikkea ja sekin hoidettiin.

Lasitettu terassi valmis

Nopeasti käy ammattimiehiltä homma, muutamassa päivässä rakentui runko ja lasit.

Seuraavaksi olikin edessä siivous, josta terassilaudoituksen osalta selvisi alkuun harjalla ja imurilla. Varsinainen työ olikin alumiinipurun kerääminen ruohikolta.

En ole aiemmin nurmikkoa imuroinutkaan, mutta nyt sekin elämys on koettu. Parin tunnin imuroinnilla ja nypinnällä saatiin pölypussit täyteen ruohoa ja multaa, pölyä ympäristöön ja sormiin teräviä paloja.

Ei ne alumiinipurut ja palaset sieltä nurmelta lähteneet, joten mullitin alueen, jotta koira ei saa siruja tassuihinsa.

Seuraavaksi onkin vuorossa ikkunoiden pesu. Millähän nekin pestään? Fairilla?

Illaksi lupasivat myrskyä, joten pääsee testaamaan leppoisaa oleskelua akvaariossa suojassa tuulelta ja sateelta.

Terassi saa lasikatteen

Kun tultiin töistä, olivat terassikeijut käyneet kokoamassa terassirungon ja lasikaton. Tosin asialla taisivat olla maakunnan miehet eli Maakunnan Lasin väki.

Lasikatto pitää vettä, mutta vielä vetää hieman seinistä. Runko on vahvan ja jämäkän näköinen, katolle voi myös turvallisesti mennä putoilemaan, läpi ei pääse.

Seinätkin ilmestyivät seuraavana päivänä, vai ovatko ne ikkunat? Siis ainakin liukuvat lasit.



Terassin laudoittaminen

Alusrimojen sovittelu paikoilleen ei tuottanut suurempaa tuskaa, joskin betonilaattojen "kaadot" eivät olleet ihan tasiaset, jolloin rimoihin piti saada erilaisia tukia. Rimojen alle laitettiin vielä kattohuopaa, kun sitä sattui varastosta löytymään vajanrakentamisesta ylijääneenä.

Terassilaudat olivat lähes sopivan pituisia, joten hukkalautaa jäi enintään metri. Se tosin tässä konkurssissa on vähäinen säästö. Sirkkelöinnin jälkeen laitoja latomaan ja kiinnikkeillä kiinnittämään.

Huippuhienoja haponkestäviä terassiruuveja ruuvaillessani sattui käteen yksi "halpa" terassiruuvi. Perkele, siinähän oli ihan samankokoinen kanta kuin näissä pienkantaisissakin. No, ehkä en enää Lahden K-Rautaan mene asioimaan, sen verran tuntuu kusetetulta.

Moninaisten mittausten jälkeen olin varma, että alalle pitäisi tullakin 33 lautaa ja niitä onkin 32. Loppujen lopuksi laudoista löytyi sen verran kieroutta, että hyvin riitti.

Terassi sai kasteensa ja ensimmäisen terassikahvien säestäjäksi naapuri vetäsi ruohonleikkurinsa käyntiin ja säesti mukavasti rauhaisaa kahvitteluhetkeä.



En osaa puhua rautakauppaa

Rautakaupoissa asiointi ei aina oikein onnistu, koska en osaa puhua rautakauppakieltä. Myyjien käyttämät termit kuulostavat koolatuilta soiroilta. Hyvä myyjä kyllä osaa myös oman kielensä lisäksi tumpeloa, säälittävää ja toheloa. Myyjän ilmeistä voi myös päätellä hallitsevatko he säälittävää.

Terassiprojektissa olen joutunut asioimaan useamminkin rautakaupoissa. Terassilautoja hakiessani peräkärrillä, kyseli myyjä tarvitsenko liinoja? En oikein ymmärtänyt mitä varten olisin tarvinnut jotain huiveja... Asian selvittyä sain joitain vöitä, joissa oli sellainen solki, ettei pc-aivoilla varustettu voi sitä(kään) ymmärtää.

Nyt olen käynyt useimmat alueen rautakaupat läpi ja etsinyt terassilautojen kiinnikkeitä. Loppu, loppu, juuri eräs asiakas osti kaikki. Kuka helvetti hamstraa terassikiinnikkeitä!!

Kun tutkin terassin kokoamisohjeita, oli muu selvää, mutta kun lautoihin esitettiin siveltävän jotain UV-suojaa? Millaisellahan suojakertoimella suojavoiteen tulisi olla. Ei muuten olleet oikein myyjätkään selvillä (mikä taas nostatti matalaa itsetuntoani).

Kun sitten kohtasin myyjä, joka osasi puhua tumpeloa (tyydyttävästi), niin löysimme puunsuojaöljyn, joka sopisi terassilautojen tarpeisiin. Kun minulla on 32 kappaletta 3,6 metrin pituisia lautoja, niin kerrottuani asian huonolla rautakauppakielellä ja myyjän tyydyttävällä tumpelokielellä tulkittuna, on minulla nyt puunsuojaöljyä varmaan loppuelämäksi.

Nyt kuitenkin laudat ovat saaneet soveliaan pinnan ja odottelevat pinoissa kiinnikkeitään...

LISÄYS:
Kävimpä myös hakemassa terassiruuveja, joita ihmettelin ensin itsekseni. Ruostumattomat ruskeat ruuvit pienessä muoviastiassa maksavat kaksi kertaa sen, mitä pahvilaatikossa.
Tätä sitten kysymään asiantuntevalta myyjältä. Vastaus: "Laatu ei ole niin hyvä". "Ai, että käytät terassikiinnikkeitä, no siinä tapauksessa, suosittelen näitä pienempikantaisia haponkestäviä ruuveja".

Näin sitten lähti onnellinen haponkestävien ruuvien omistaja yli kahdeksan kertaa kalliimpien terassiruuvien kanssa hommiin.

Terassin kokoaminen

Viimeisetkin terassilaudat on irroitettu ja kaksi kottikärryllistä havunneulasia ja muuta töhnää lakaistu alustalta. Nyt käynnistyy terassin rakentaminen.

Kuivabetonit, ämpärit ja sokkelimaalit hankittu. Eikun valua tekemään. Ensin tuli turhan kuiva satsi ja seuraava olikin sitten ihan velliä. Kolmannella alkoi olla jo suhteet kohdallaan.

Vesisade ja auringonpaiste vuorotellen rytmittää terassihommat rattoisasti (raivostuttavasti).

Ja pitäähän kuuluisuuksien saada tallennettua jälkensä valuun. Vieraileva koira saatiin kiinni ennenkuin se hyppäsi terassille, mutta sitten ilmestyi paikalle Kapteeni Nemo ja ikuisti tassunsa betoniin.

Eihän se kuitenkaan niin helposti lähtenyt käyntiin. Emäntä iski silmänsä esiin tulleeseen lohkeilleeseen sokkeliin... Sitä seuraavaksi hiomaan ja maalaamaan.